Nyt laitto viestii et voinko mennä huomenna sinne niin selvitettäs asiat. No lupasin mennä mut vain siks aikaa, ei sen kauemmin. Toki voin käydä kuunteleen mitä sillä on sanottavaa, mut itselleni lupaan etten viivy kauaa vain sen mitä tarvii. Jos hän haluaa sovintoo niin en lupaa mitään suoraan vaan mietin asiaa todella pitkään ja hartaasti. En tiiä miks sitä kiinnostaa et meenkö huomenna töihin vai en. Jos siellä kerran on lyhyt päivä eli kahvin jälkeen kotiin, niin mitä järkee mun on mennä sinne puoleksi toista tunniksi. Ei mitään järkee. Alan todella kyllästymään sen naisen mieliala vaihteluihin Ensin tapellaan ja sit haluu sovintoo. Koettas päättää, et kumpaa haluaa. Pitäs sen ymmärtöö miks mua ei työt välillä kiinnosta, ja syy on ilmiselvä. Syy löytyy ihan vaan hänestä itsestään ja saa syyttää itteään siitä, kun mua ei näy töissä. No huomenna en usko en usko yhtään hänen puheitaan mitä selittää. Selittäköön pukille puuta heinää mun puolesta. Mua ei sen selitykset kiinnosta.

Eipä taida sovinnosta tulla yhtään mitään tälle päivää. Oon niin vihainen sille kuin olla ja voi etten kestä yhtään. Vois todellakin ajatella mutakin kuin vain itseään koko ajan. Ja sit kun höpöttää yhtä ja samaa koko aikaa niin ei sitö jaksa kuunnella ollenkaan. Et ei todellakaan ihme etten haluu olla töissä kun nään sitä siellä niin tulee vaan paha mieli asiasta aina. Parempi olla yksin eli pois töistä tai ottaa sellaiset vuorot milloin se ei oo.

Kellään ei oo aikaa tai välittämisen tunteita mua kohtaan paitsi omalla rakkaalla. Tuntuu, kuin olisin ihan yksin ilman ketään tässä maailmassa. Sitä se on aina ollut ihan kouluajoista lähtien. Miks se kaveri ei voi hyväksyy mua sellaisena kuin oon. Vaikka teen virheitä, niin niistä voi oppia enkä oo enään höpöteööy tiettykä juttuja paljon kellekään, paitsi vain sitö mitä se on musta on sanonu mulle niin oon kertonut muille. Ne ei oo hänen omia asioitaan, vaan ne koskee mua. Miks mä oon se jonka pitää kärsii eikä kaverin. Alkaa jo rassaan tää elämä sen kaa. Jos me selvitetään sen kaa asiat tänään niinkuin oli puhe niin en anna anteeks mitään mitä se on mulle sanonu/tehny, koska se on hänen vika miks teen asioita joita ei pitäisi. 

Asia on vaan niin että en pysty oikeesti oleen samassa työpaikassa sen kiusaajan kanssa. Aina kun nään sen niin tulee todellakin paha mieli asiasta, eli ei kiinnosta yhtään mitä puuhaa. Jos ei jätä rauhaan töissä niin ehkä pitää lopettaa töissä käyminen kokonaan.