Alkaa jo ärsyttän toi mun "kaveri" kun ei osaa kohdella mua ystävänä ollenkaan vaan aina tekee kiusaa ja hallaa mulle. Onneks pääsin hetkeksi eroon siitä eli saan jonkin aikaa rauhassa. En ois enään jaksanut sen höpötyksiä taikka syyttelyitä mua kohtaan. Tuntuu ettei me puhuta mistään muusta kuin jostain miehestä ja se ei tunnu kivalta. En minäkään puhu omaasta miehestä koko aikaa joten miksi hänen pitäisi puhua omasta. Aina kun suunnitellaan jotain nii sit tuleekin jottain ettei passaa tai riita jostain. Aina ne riidat on alkanu aamusta joskus jatkunut pitkin päivää ainakin siihen asti kunnes pääsee töistä ja sen jälkeen vielä hetken illalla. Mut aamuisin ne viestin on pahimmat, mt onneks niitä ei tarvi lukee muutamaan viikkoon. Välillä tuntuu etten kestä koko ihmistä ja töihin paluu tuntuu mahdottomalta, vaikka päivä oisi  vain se milloin hänellä oli vapaata mutta siltikin uskon, että kaikki siellä muistuttaa häntä, etten voisi olla. Vaikka oonkin edelleen kirjoilla siellä niin siltikin. Mulla taitaa olla edessä pitkä oma henkinen kuntoutus ennen kuin ehkä voisin harkita töihin paluuta ja uskon että päätös on se etten mene sinne enään koskaan. Ehkä on todellakin parempi et ystävyys loppuu, kin ei osaa kohdella mua oikein, vaikka itse oon ollut ystävä ja auttanut niin siltikin oon saanut paskaa niskaa siitä hyvästä.