Terve taas. En enään ymmärrä sitä mun naapuria, oli taas puhunut musta ikäviä juttuja toiselle kaverille ja se ei oo kivaa. Mä oon ollut mukava, mut sit tulee välillä kuraa nisksaan. Aina kinaa jostain ja nyt yritän olla todella jämerä niin kuin pitää. Ja jos ei uskota niin sit ei. 

Olin tässä jokunen viikko sitten kunnon flunssassa ja oli ihan lämpöä. Kaupan käynnin jälkeen tuli silloin illalla kuume joka johtui rasituksesta pyörän kanssa kauppaan ja takas kotiin, kun ei ollut autoa millä mennä. Onneks oon jo paremmassa kunnossa ja nyt 7.3. lauantaina meen pikku reissulle Kokkolaan shoppaileen, kun taas se naapuri menee Haaparantaan. Saanpahan ainakin päivän rauhan siitä vähäksi aikaa.

Oon tässä miettinyt et jossain vaiheessa kokeilisin akupunktio hoitoa. En usko et sse ois kamalaa ja kivuliasta, koska en oo piikkikammoinen niinkuin naapuri. Ihme et uskals ees tatuoinnin ottaa ja muuten ei millään mitään missä ollaan piikkien kaa tekemisisssä. Mulla menee hermot sen kanssa kokonaan ja myös lottamus. En usko sen juttuihin enään ollenkaan vaan oon uskovani koska se uskoo sen että en valehtele. Vaikka se on justiinsa et valehtelen hälle joissain asioissa en kaikissa. Sit väittää ettei mikään oo hänen syytään mitä sanon tai mikä aiheuttaa mulle. Se on juurikin niin et se on hänen syytään kaikki mitä on mulle tehnyt vuosien varrella.

Tuntuu et alan taas stressasmaan asioita, mut minkä sille voin. Ihme et en saa nukutuksi kunnolla vaan heräilen öisin. Ja sit ei nukuta tai en saa unta hänen takiaan, kun mietin niitä asioita mitä on mulle sanonut. En enään tiedä mitä tehdä hänen kanssaan. Hänen pitäisi mennä hoitoon, mut tuskin suostuu mihinkään semmoiseen. Pieni terapia olisi paikallaan et saisi hänet tajuamaan muidenkin ihmisten tunteita.

En jaksa enempää selitellä ettei hermot mee tai stressi nouse liikaa. Nyt hyvää yötä kaikille. Palaamme sitten jossain vaiheessa taas.